Latenttivaihe

Täällä vallitsee hääsuunnittelun osalta latenttivaihe: asiat junnaavat paikoillaan, kun oikein mikään ei kiinnosta eikä innosta. Kai tämä on ihan normaali vaihe, aina ei vain jaksa innostua hääjutuista. Ja muutakin elämää on ja on häiden jälkeenkin.

Häiden järjestämiseen liittyy paljon (turhia) stressin aiheita. Ei löydy sopivan sävyistä kaitaliinaa. Viinejä on vaikea valita. Kaasoille ei ole mekkoja. Tuliko nyt valittua vääränlainen fontti kutsuihin ja muihin paperituotteisiin? Nämä ovat nyt jääneet taakse ja tilalle on tullut tällaisia ihan oikeita stressin aiheita, kuten: Tuleeko kukaan perheellinen häihimme, kun emme kutsuneet lapsia? Tuleeko kukaan häihin, koska he eivät pidä minusta? Viihtyvätkö vieraat juhlissa? Onko kuvaaja sittenkään hyvä? Eikö kukaan halua tanssia, kun musiikki on vääränlaista (siis ei iskelmää eikä humppaa)?

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että hääsuunnittelu on yleisesti perseestä. Se ei ole hauskaa missään vaiheessa, vaan aina stressaavaa. Päätöksiä on tuhat. Mies ei osallistu päätöksiin, kuin juuri ja juuri omalta osaltaan. Kaikki on minun harteillani. Että siinä vinkkiä, jos haluatte järjestää häät!

Kutsut muuten lähtivät matkaan maanantaina. Niistä on jo tullut muutama ilmoittautuminenkin! Muutama on ollut jo melko innoissaankin häistä, se vähän nostaa omaakin mielialaa.